Uutiset

Vesa Kotiranta ja Heikki Laaksonen Sematilla 15 vuotta

Sematin projektijohtajilla Vesa Kotirannalla ja Heikki Laaksosella tuli kunnioitettavat 15 vuotta täyteen työuraa Sematilla syksyn aikana.  

Vuosien aikana Vesa ja Heikki ovat nähneet lukemattomia erilaisia projekteja toimeksiannoissaan. Asiakasorganisaatioiden koko on vaihdellut suuresti vuosien varrella pienistä perheyrityksistä aina kansainvälisiin suuryhtiöihin. Viimeisimmät vuodet kumpikin on viettänyt tiiviisti pidemmissä toimeksiannoissa projektijohdon parissa, mutta vuosien saatossa he ovat tehneet myös toiminnan kehittämisprojekteja ja projektivalmennuksia. 

“Projekti on projekti toimeksiannosta riippumatta ja homman jujuna on työkalupakissa olevien parhaimpien käytäntöjen soveltaminen tilanteen mukaan. Muutosta toimeksiantojen välillä tuovat tietenkin aina esimerkiksi toimeksiannon pituus, toimiala ja asiakasorganisaation koko”, Heikki kertoo.

Sematilla työskentelyn paras puoli on vaihtelevuus

“Sematilla on ollut aina uutta toimeksiantoa putkessa, kun edellinen on ollut päättymässä, joten tyhjäkäyntiä on ollut vähän. Projektien ollessa vaihtelevia niihin ei ole ehtinyt leipääntyä”, Heikki kertoo.

Heikin ja Vesan mielestä Sematilla työskentelyn paras puoli onkin ollut toimeksiantojen vaihtelevuus. Erilliset toimeksiannot tai projektit saman asiakasorganisaation projektijohdossa ovat usein olleet 2-3 vuoden mittaisia, mikä heidän mielestään on ollut hyvä vaihtotahti. Lisäksi toimeksiannot ovat olleet mielenkiintoisia, vaikka välillä ne ovat puskeneetkin mukavuusalueen ulkopuolelle.  

“Myös tieto, että toimeksianto loppuu lopulta, on yksi avainasioista. Myös johdolta saatu tuki on merkityksellistä varsinkin haastavien projektien ollessa käynnissä”, Vesa jatkaa.

Visuaalisuuden merkitys kommunikoinnissa

Hienointa projekteissa on kummankin mielestä ollut valmiin lopputuloksen näkeminen. Erityisen ilahduttavaa on ollut saada käsiinsä pitkien tuotekehitysprojektien jälkeen fyysinen tuote. 

“Vuosia kestäneen projektin saattaminen siihen tilaan, että asiakas saa sen mitä on lähtenyt tavoittelemaan, on hieno tunne”, Vesa summaa parhaimpia muistojaan projektien parissa.

Haastavimpina tilanteina sekä Vesa että Heikki nimeävät tilanteet, jolloin asiakas ei oikein tiedä, mitä projektilta halutaan ja millainen lopputuloksen tulisi olla. Heidän kokemuksensa mukaan tilanteen visualisointi ja yksinkertaistaminen on näissä tilanteissa usein tärkeää.  

“Eräässä projektissa oli epävarmuutta projektin laajuudesta ja tarvittavasta budjetista. Visualisoin tilanteen esittämällä olemassa olevat vaihtoehdot savimajana ja kivitalona. Tällöin saatiin tehtyä päätös, millaista lopputulosta ollaan tavoittelemassa. Toisessa toimeksiannossa projektiresursseista oli kiistaa projektien välillä ja lopulta resurssien statusta esitettiin niin, että toinen projekti söi toisen projektin resurssit. Tämä toi näkyväksi, ettei kumpaankin projektiin riitä asiantuntijoita niin, että niitä saataisiin edistettyä samaan aikaan”, Vesa kertoo esimerkkejä vuosien varrelta.

Ulkoisen projektipäällikön vaihteleva rooli 

Organisaation ulkopuolelta tulevaa projektikonsulttia kohdellaan Heikin ja Vesan kokemuksen perusteella hyvin vaihtelevasti eri organisaatioissa. Osassa saattaa olla hyvinkin tiukat käytännöt, kun taas toisaalla ulkoinen projektipäällikkö tai –johtaja otetaan osaksi remmiä hyvin matalalla kynnyksellä.  

“Toisissa yrityksissä erottelu on tarkkaa ja jää selkeästi ulkopuoliseksi. Osassa yrityksissä olen taas päässyt myös tyhy-toimintaan, ja vuosia sitten osallistuimme asiakasyrityksen kanssa hyväntekeväisyyskilpailuihinkin yhdessä. Tietää myös onnistuneensa toimeksiannossa, kun sen päättyessä asiakkaan pomot kiittävät muistamisilla”, Vesa kertoo vaihtelevista käytännöistä.  

“Oleellista on hyvien asiakassuhteiden luominen ja ylläpitäminen. Osa tätä on projektiryhmän muistaminen projektin välietappien täyttyessä esimerkiksi yhteisellä pitsalounaalla. Positiivisella yllätyksellä projektiryhmään saadaan uutta virtaa edistää projektia ja jäädään mieleen”, Heikki summaa asiakassuhteiden luomista toimeksiannoissa.

Sattumuksia vuosien varrelta

Työskentelyyn Sematilla on mahtunut lukuisia työhyvinvointipäiviä ja hauskoja sattumuksia toimeksiantojen parissa. Jostain syystä erityisesti työhyvinvointipäivät Nuuksiossa ovat olleet sattumuksille alttiita. 

”Yhtenä kertana päädyttiin tihkusateessa pidetyn onkikilpailun jälkeen tilaamaan pitsat, kun lahnat ja särjet eivät maistuneet sen paremmin kuin cateringin toimittamat pakasteesta kaivetut vanhentuneet makkaratkaan. Toisella kertaa yksi suunnistusrasteista muuttui uimareissuksi, kun rastituksen jälkeen oli satanut aika reippaasti. Onneksi viimeiseltä rastilta löytyi sauna. Tapahtumaköyhin reissu Nuuksion taisi sisältää vain lumikenkäretken, mutta kyllä silloinkin joku taisi käydä juoksemassa laskettelumäen ylös lämpimikseen ja useampi rypi umpihangessa hiki päässä”, Heikki muistelee.  

Onnistuneimpia työhyvinvointipäiviä on Heikin ja Vesan mielestä yhdistänyt yllätyksellisyys ja uudet kokemukset. Mukaan on mahtunut muun muassa hankifutista meren jäällä, Cooperin juoksemista ja muita aktiviteettejä, joissa on pitänyt heittäytyä mukaan.  

Homman mennessä metsään, nopea reagointi tilanteisiin on projektipäälliköiden tärkeimpiä ominaisuuksia, minkä osoittaa myös Heikin kertoma muisto vuosien takaa: 

”Joitain vuosia takaperin oltiin menossa kollegan vetämän toiminnankehitysprojektin kick-offiin isommalla porukalla. Lähempänä kohdetta käytiin vielä kahvilla ja sovittiin viimeiset askelmerkit. Kaveri siitä kahvilta sitten istumaan autoon ja eikös sen housut revenneet persuuksista täysin auki. Onneksi oltiin kahdella autolla liikkeellä, toisella autolla osa porukasta sitten asiakkaalle valmistelemaan palaveria ja toisella autolla lähimmälle vaatturille uusien housujen hankintaan, oli kuulemma nopein puvun osto mitä kaveri tai myyjä oli ikinä tehnyt ja hyvä niin koska ehtivät vielä mainiosti asiakkaalle ennen palaverin alkua. Tässä yhteydessä on kiitettävä asianosaisia näistä muistoista ja nauruista, ilman teitä hommat olisi olleet paljon tylsempiä!”